Lapsen itsetunto ei ole vain hänen itseluottamuksensa, vaan perusta, jolle rakentuu hänen maailmankuvansa, kykynsä ylittää vaikeuksia, saavuttaa tavoitteita ja rakentaa harmonisia suhteita muihin. Se, kuin ohut lanka, kietoutuu monista tekijöistä: sanoista, joita lapsi kuulee itsestään, tavasta, jolla aikuiset suhtautuvat hänen onnistumisiinsa ja epäonnistumisiinsa, ja vertailuista, joita hän tahattomasti tekee. Vanhemmat ovat ensimmäiset ja tärkeimmät peilit, joista lapsi oppii näkemään itsensä. Ja siitä, mitä he näyttävät, riippuu, kasvaako lapsesta itsevarma vai kamppaileeko hän epäilyksiä vastaan koko elämänsä.
Mikä vaikuttaa lapsen itsetuntoon?
Itsetunto ei synny tyhjästä. Se muodostuu monista osista:
- Vanhempien asenne. Jos lapsi tuntee, että häntä rakastetaan ja arvostetaan ei saavutusten vuoksi, vaan ihan vain omana itsenään, hän kasvaa varmaksi. Jos hän kuulee vain moitteita ja vertailuja, hänen itsetuntonsa alkaa horjua kuin korttitalo.
- Onnistumiset ja epäonnistumiset. Jokainen lapsi käy läpi pieniä voittojaan ja tappioitaan. Se, miten aikuiset reagoivat niihin, muokkaa hänen suhdettaan itseensä: pitääkö hän epäonnistumisia syynä luovuttaa vai mahdollisuutena yrittää uudelleen.
- Muiden antama palaute. Jos vanhemmat ja merkittävät aikuiset tukevat lasta, auttavat häntä näkemään vahvuutensa, hän kasvaa varmaksi. Jos häntä kritisoidaan ilman tukea tai päinvastoin kehutaan ylenpalttisesti, se voi johtaa liian korkeaan tai liian matalaan itsetuntoon.
- Vertailu muihin. Lapset katsovat usein ikätovereitaan, opettajiaan, vanhempiaan ja yrittävät ymmärtää, missä he ovat tällä "onnistumisen tikkailla". Jos vertailu hyödyttää – motivoi, inspiroi – se on yksi asia. Mutta jos se juuruttaa tunteen, että hän on "huonompi kuin muut", se tuhoaa uskon itseensä.
Kuinka ylläpitää tervettä itsetuntoa?
- Ehdoton rakkaus ja hyväksyntä
Lapsen on tiedettävä: häntä rakastetaan ei viitosista, ei urheilusaavutuksista eikä edes hyvästä käytöksestä. Häntä rakastetaan ihan vain sellaisena kuin hän on. Sano se ääneen: "Olet minulle rakkain ihminen", "Rakastan sinua aina, vaikka tekisitkin virheitä". Tämä luo turvallisuuden ja sisäisen rauhan tunnetta. - Asianmukainen kehu
On tärkeää kehua paitsi tulosta myös ponnisteluja. Jos sanot lapselle "Olet fiksuin!" tai "Olet paras!", hän voi alkaa pelätä virheitä, jotta ei menettäisi tätä asemaa. Paljon parempi on korostaa hänen ponnistelujaan: "Pidän siitä, miten sinä yrität", "Opit tänään paljon", "Näen, että olet tehnyt kovasti töitä tämän eteen". Näin lapsi ymmärtää, että arvo on hänen työssään, ei täydellisessä tuloksessa. - Tuki vaikeuksissa
Virheet ovat osa matkaa, ja lapsen on tiedettävä, että hänellä on oikeus niihin. Jos häntä kritisoidaan jokaisesta epäonnistumisesta, hän alkaa pelätä uusien asioiden kokeilemista. "Taas ei onnistunut mitään!" sijaan on parempi sanoa: "Ei haittaa, yritetään uudelleen", "Mitä voitaisiin tehdä toisin?" Tämä opettaa lapselle, että vaikeudet ovat askelia kohti onnistumista, eivät esteitä. - Itsenäisyyden kehittäminen
Joka kerta, kun lapsi tekee pieniä päätöksiä – mitä pukea päälleen, minkä lelun ottaa mukaan, miten suorittaa tehtävä – hänestä tulee varmempi. Anna hänen valita, anna hänelle tehtäviä, jotka hän pystyy suorittamaan. Vaikka hän tekisi sen toisin kuin sinä haluaisit, hänen tunteensa "minä pystyn" kasvaa. - Vältä vertailuja
"Katso kuinka kauniisti Masha piirtää, ja sinä mitä?" – tällaiset sanat eivät inspiroi, vaan heikentävät uskoa itseensä. Sen sijaan on parempi verrata lasta hänen itseensä: "Oletpa kasvanut! Muistatko, miten vaikeaa sinusta oli lukea? Ja nyt luet itse!" Tämä auttaa häntä huomaamaan oman edistymisensä ja olemaan ylpeä itsestään. - Näytä esimerkkiä
Lapset kopioivat vanhempiaan. Jos äiti sanoo itsestään "Voi, olen niin kömpelö!" tai "En osaa mitään", lapsi omaksuu tämän ajattelutavan. Näytä, kuinka tärkeää on arvostaa itseään: "Tein virheen, mutta yritän uudelleen", "Olen ylpeä siitä, mitä tänään tein". Tämä opettaa lapselle suhtautumaan itseensä kunnioittavasti.
Mikä voi vahingoittaa itsetuntoa?
- Jatkuva kritiikki ("Teet aina kaiken väärin!");
- Nöyryytykset ja pilkka ("Etkö todellakaan ymmärrä mitään?");
- Korkeat odotukset ("Sinun täytyy olla paras!");
- Saavutusten huomiotta jättäminen ("No mitä, se on kuitenkin hölynpölyä");
- Ylisuojeleva kasvatus, joka ei anna itsenäisyyden ilmetä.
Yhteenveto
Terveen itsetunnon muodostuminen on prosessi, joka vaatii kärsivällisyyttä, rakkautta ja viisautta. Vanhemmista voi tulla lapsen tukija, inspiroija ja itseluottamuksen lähde. Tärkeintä on muistaa, että jokainen lapsi on ainutlaatuinen, ja hänelle on tärkeää tietää, että hän on arvokas ihan sellaisenaan, ehdoitta.
Kun lapsi uskoo itseensä, hän kasvaa rohkeaksi, avoimeksi uudelle, valmiiksi kokeilemaan, tekemään virheitä ja menemään eteenpäin. Eli – onnelliseksi. Ja eikö juuri tätä me kaikki haluamme lapsillemme?
